|   Yleistä
|   Media-tuet
|   Uutisia
|   Kurssit
|   Foorumit
|   Results
|   Yhteystiedot
|   Linkit
|   Svenska
|   English
 

AJANKOHTAISTA

18.11.2002
Epävirallinen käännös

Haastattelussa Euroopan komission koulutus- ja kulttuuriosaston audiovisuaalisen politiikan ja kulttuurin johtaja Jean-Michel Baer

Kysymys: Minkä takia päätit järjestää tämän Cinedays-tapahtuman?

JMB: Idea lähti halustamme juhlia eurooppalaisen elokuvan uudelleensyntymistä ja samalla antaa yleisölle mahdollisuus löytää (uudelleen) elokuvaperinnön rikkaudet ja eurooppalaisen elokuvan loiston. Tätä loistoa osoittavat monien festivaalien myöntämät palkinnot eurooppalaisille ohjaajille, erityisesti tanskalaiselle, suomalaiselle, itävaltaiselle, espanjalaiselle ja italialaisille ohjaajalle ja Neljät häät ja yhdet hautajaiset -elokuvan jälkeinen monien elokuvien eurooppalainen ja maailmanlaajuinen menestys. Nämä menestyneet elokuvat kuuluvat eurooppalaiseen elokuvaperinteeseen, joka on aina ollut innovatiivinen, kriittinen ja humanistinen. Haluamme promotoida tätä rikkautta ja monipuolisuutta antamalla yleisölle mahdollisuuden luoda linkki menneisyyden elokuvien ja nykyisten elokuvien välille.

Viittaat uudelleensyntymiseen, mutta eurooppalainen elokuva on silti aliedustettu sen omilla markkinoilla...?

JMB: Merkittävää edistystä on tapahtunut parin kolmen viimeisen vuoden aikana. Markkinaosuus ja elokuvien levitys Euroopassa ovat kasvaneet. Tietysti eurooppalainen elokuva on yhä aliedustettu sen omilla markkinoilla, mikä on perusongelma. Tästä syystä johtuen Cinedays-tapahtuma järjestetään ja kaikki eurooppalaisten elokuvien näyttelijät mobilisoidaan tapahtumaan. On paradoksaalista, että vaikka elokuvaperintömme on yksi rikkaimpia maailmassa ja meillä on lahjakkuuksia, ideoita, joukko parhaita ohjaajia, ihania näyttelijöitä ja hyviä tekniikan asiantuntijoita, meillä on vaikeuksia elokuvan levityksessä ja markkinoinnissa. Eurooppalaiset toimijat eivät voi investoida 50 miljoonaa euroa myydäkseen elokuvaa kuten amerikkalaiset. Yksin työskenteleminen on tuskin mahdollista, jos ollenkaan. Jos muutamme vanhat tapamme, voimme muuttaa tilannetta kokoamalla eurooppalaisten tahojen voimat yhteen.

Eivätkö eurooppalaiset markkinat ole liian pirstoutuneet ja useimpien elokuvien ulottumattomissa?

JMB: Sanoisin päinvastoin. Ilman eurooppalaisen markkinoiden panosta monet kansalliset elokuvat olisivat vaarassa. Tilastojen mukaan brittiläisten elokuvien pääsylipputuloista 60 % tulee ulkomailta. Pienimmille maille Eurooppa on ainoa ratkaisu: Belgialaiset elokuvat saavat 60 % pääsylipputuloistaan Belgian ulkopuolelta. Tanskalaiset elokuvat saavat 50 % pääsylipputuloistaan Tanskan ulkopuolelta. Maille, jotka saavat merkittävän osan pääsylipputuloistaan kotimaistaan, eurooppalaiset markkinat edustavat olennaista osaa: Ranskalle 24 %, Italialle 20% ja Espanjalle 16%.

Kysymys: Kuitenkin huolimatta tästä keskinäisestä riippuvuudesta, Eurooppalaisten elokuvien markkinaosuus on alhainen.

JMB: Tämä on juuri se asia, johon meidän täytyy keskittyä. On valitettavaa, että esimerkiksi saksalaiset elokuvat, jotka ovat tällä hetkellä kokemassa kukoistumista, ja jotka ovat olleet arvossaan menneisyydessä, tuskin hyötyvät Euroopan markkinoista. Hakijamaiden kohdalla tilanne on sama. Heidän elokuviaan ei ole tuskin koskaan esitetty Länsi-Euroopassa. Tämä tilanne on turhauttava niin heille kuin myös meille. Toivon, että heidän osallistumisensa Media -ohjelmaan muuttaa tilannetta. Viisi hakijamaata on jo liittynyt Media-ohjelmaan: Puola, Latvia, Viro, Tsekki ja Bulgaria.

Kysymys: Mitä aloitteita voisi Euroopan unioni tehdä tässä tapauksessa.

JMB: Euroopan unionin Media -ohjelma, joka on nyt kolmannessa vaiheessa, pyrkii edistämään yhteistyötä eurooppalaisten välillä ja rohkaisemaan elokuvien levittämistä Euroopassa. Viime vuonna rahoitimme 280 levityskampanjaa, jotka koskivat 60 kotimaansa ulkopuolella olevaa elokuvaa. Annoimme tukea myös 350 kotimaansa ulkopuolella levitetylle projektille. Esimerkiksi Tanovicin No man´s land -elokuvaa on levitetty 5 maahan, Scherfigin Italian for beginners -elokuvaa on levitetty 12 maahan, de Oliveiran I am going home ja Morettin La stanza del figlio -elokuvia on molempia levitetty 7 maahan.

Medialla on kaksi tavoitetta. Ensimmäinen tavoite on yhteisymmärrys: kuinka voimme kuvitella 25 Euroopan unionin maan toimivan ilman vaihtoa, ilman pääsyä toisten teoksiin. Toinen tavoite on taloudellinen: laajemmat markkinat, tuottoisampia töitä. Eurooppalaisesta markkinasta on tulossa yksi tärkeimpiä maailmassa. Eurooppalaisen elokuvan täytyy hyötyä tästä.

Kysymys: Jotkut ihmiset väittävät, että eurooppalaisen elokuvan pitäisi imitoida amerikkalaisten rakenteita ja tuotteita?

JMB: Emme ole samaa mieltä. Tietysti tätä ajatusta on jo harkittu ja asiasta on keskusteltu menneisyydessä. Nämä ihmiset suosittelevat rakentamaan eurooppalaisia studioita, joissa elokuvat työstetään esituotannosta levitykseen. Tämä idea sisältää myös elokuvien tekemisen englannin kielellä, jotta saataisiin maailmanlaajuinen yleisö. Tämä on jo tehty, mutta en usko, että se on tulevaisuuden tie. Vaikka keskittyminen levitykseen on todennäköisesti käytännöllistä, en usko että maailmanlaajuinen keskittyminen olisi tavoiteltavaa, eikä se vastaisi eurooppalaisen elokuvan käsitettä kulttuurista. Toisaalta suurten kulttuuriteollisuuksien rinnalla toimivat luovat, keksinnölliset itsenäiset tuotanto- ja levitysrakenteet, jotka ovat olennaisia kulttuuriselle moninaisuudelle. Julkisten viranomaisten rooli on varmistaa tämä tasapaino säännösten, kilpailun ja tukiohjelmien kautta.

Kysymys: tässä yhteydessä, olisiko oikein puhua "eurooppalaisesta elokuvasta"?

JMB: Tavoitteemme ei ole yhtenäistäminen, eikä "euro-puddingin" luominen. Tosiasiassa päinvastoin. Haluamme promotoida elokuvien kiertoa, perinteiden yhteistä ymmärtämistä, vaihtoa, tapaamisia ja yhteistä rikastuttamista. Tuotantojen promootio pitäisi jättää jäsenmaiden tehtäväksi, heidän omien kulttuuristen ja kielellisten tavoitteiden mukaisiksi. Emme halua standardoida eurooppalaista elokuvaa. Minusta on mukavaa nähdä, että eurooppalaisen elokuvan uudelleen syntyminen perustuu eurooppalaisen elokuvan perusteisiin: laadun etsintään, alkuperäisyyteen, lyhyesti luomiseen. Ei ole standardoitua eurooppalaista elokuvaa, eikä koskaan tule olemaan, mutta eurooppalaisilla on yhteinen lähestymistapa elokuvaan, yhteinen käsite, tietty laatu, johon vahvasti kuuluvat luovuus ja erilaisuuden arvostaminen. Nämä ovat eurooppalaisen elokuvan piirteet. Samat elokuvaperinteet jaetaan myös muualla, esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa, Kanadassa ja Afrikassa.

Kysymys: takaisin Cinedaysiin, mistä tämä aloite tulee?

JMB: Tämä projekti on ollut mielessämme jo kaksi, kolme vuotta. Se käynnistettiin vihdoin komissaarimme Viviane Redingin aloitteesta, joka on ollut vahvasti mukana puolustamassa ja edistämässä eurooppalaista elokuvaa. Kun esitimme tämän idean hänelle, hän välittömästi suostui ja sitoutui henkilökohtaisesti. Uusi e-oppimisen yksikkö, joka on vastuussa Netdays-operaatiosta, liitettiin minun johdolleni. Netdays-tapahtuman aikana tuhannet koulut toteuttavat yhteisiä projektejaan Internetin kautta. Ehdotuksemme on, että Netdays-tapahtuman aikana keskityttäisiin kuvien ymmärtämiseen ja eurooppalaiseen elokuvaan. Jos haluamme edistää nuorten kuvakielen ymmärtämistä, elokuva on siihen paras väline.

Olemme hyötyneet Gabriellen Claesin, joka johtaa Brysselin elokuva-arkistoa ja on aina ollut huolissaan siitä tavasta miten eurooppalaiset instituutit käsittelevät elokuvia, ja Claude-Eric Poiroxin, Europa-Cinemas verkoston lahjakkaan ohjaajan, avusta. Pedro Almodovar lupautui sponsoroimaan viikkoa, Espanjan elokuvasta vastaavan Jose Maria Oteran pyynnön jälkeen. Lopuksi monet julkiset ja yksityiset televisiokanavat osallistuvat myös tapahtumaan. Tämä tapahtuma näyttää onnistuneen mobilisoimaan laajan joukon toimijoita, jotka jakavat samat kiinnostukset ja tavoitteet. Toivon, että tämä tulee olemaan hieno kokemus kaikille.

Kysymys: Onko tällainen Cinedays-tapahtuma uusi askel eurooppalaisessa audiovisuaalisessa politiikassa.

JMB: Se on uusi aloite, joka on lisätty nykyisiin mekanismeihin, kuten esim. Media-ohjelmaan. Cinedays-tapahtuman tarkoitus on korostaa promootion tärkeyttä. Eurooppalaisten elokuvien täytyy päästä elokuvateattereihin ja TV-ruutuihin. Olemme kohdanneet tähän mennessä fatalismia tai konformismia: monet loistavat eurooppalaiset elokuvat eivät ole saaneet tarpeeksi levitystä, jos ollenkaan. On normaalia, että eurooppalaiset suurten yleisöjen tv-kanavat näyttävät vain harvoja eurooppalaisia elokuvia. On huomattu, että tultuaan kuuluisiksi eurooppalaiset elokuvat voivat saada yhtä paljon menestystä kuin Amerikassa tuotetut. Joka vuosi monilla eurooppalaisilla elokuvilla on yhtä hyvä levityspotentiaali kuin amerikkalaisilla elokuvilla. Tästä syystä johtuen painotan promootion tärkeyttä. Promootiotyön täytyy käynnistyä ja niillä eurooppalaisilla tv-kanavilla, jotka rahoittavat elokuvia, on selvä etu hyödyntää tätä promootiota. Olen tyytyväinen, että tv-kanavat osallistuvat aktiivisesti: viikon aikana 40 tv-kanavaa näyttää 150 eurooppalaista elokuvaa ja järjestää keskusteluita aiheesta. Olemme hyvin kiitollisia heille.

Suomennos/Päivi Isokääntä

Lisätietoja Media Plus -ohjelmista
Kerstin Degerman
etunimi.sukunimi@ses.fi
puh 09-6220 3013
fax 09-6220 3070

Takaisin Ajankohtaisten pääsivulleTakaisin ajankohtaisten pääsivulle