AJANKOHTAISTA

EU-vaikuttaja Ruth Hieronymin haastattelu josta selviää EU-parlamentin kanta Media Plus-kysymyksiin

6.8.2000
Haastateltavana Ruth HIERONYMI, Euroopan parlamentin jäsen, Kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunnan jäsen, elokuvaa ja audiovisuaalisia asioita käsittelevän yhteistyövaliokunnan puheenjohtaja

"Hollywoodin kanssa ei kilpailla pelkästään kiintiöillä tai rahalla, vaan tärkeintä on LAATU".

Ranskan EU-puheenjohtajuus alkoi heinäkuussa 2000. Ranskalla on tärkeä audiovisuaaliseen alaan liittyvä vastuutehtävä, sillä ministerineuvosto hyväksynee Ranskan johdolla 23. marraskuuta tänä vuonna MEDIA Plus (2001 -2005) -ohjelman, edellyttäen, että päätöksentekoprosessi etenee esteittä.

Euroopan parlamentilla on tässä prosessissa merkittävä rooli. Elokuvaa ja audiovisuaalisia asioita käsittelevän yhteistyövaliokunnan puheenjohtaja Ruth HIERONYMI esitti 5. päivänä heinäkuuta Euroopan parlamentille selontekonsa, joka liittyi MEDIA Plus -komission tammikuussa 2000 parlamentille jättämään ehdotukseen. Tämä selonteko, joka sisältää 109 muutosta komission ehdotukseen, hyväksyttiin seuraavana päivänä Euroopan parlamentin suurella enemmistöllä sen ensimmäisessä käsittelyssä. Seuraava askel onkin neuvoston "yhteinen kanta", josta neuvotellaan parhaillaan...

Ruth HIERONYMI kertoo tässä haastattelussa mielipiteensä MEDIA-ohjelmasta ja etenkin parlamentin tekemistä merkittävimmistä muutosehdotuksista, jotka ovat:
* lisää rahaa (550 miljoonaa ehdotetun 400 miljoonan sijaan),
* suurempi avoimuus menettelytavoissa,
* juridisen perustan muuttaminen siten, että parlamentin valvontavalta ohjelman suhteen lisääntyy;
* Sekä erityisen, niin yksityiset kuin julkiset pääomat käsittävän riskipääomajärjestelmän luominen.

Rouva HIERONYMI, mitä mieltä olette joulukuussa 2000 päättyvästä MEDIA 2 -ohjelmasta sekä MEDIA Plus -ohjelman mukanaan tuomista merkittävistä parannuksista?

Merkittävintä tässä viisi vuotta voimassa olleessa MEDIA 2 -ohjelmassa on ollut sen alan kehitykselle antama tuki, etenkin maissa, joiden tuotantokapasiteetti on vähäinen tai jotka ovat kielialueeltaan pieniä. Tämä on ohjelman merkittävimpiä ansioita.
Toisaalta MEDIA-ohjelmaa arvioitaessa voidaan havaita, että sillä on ollut jopa kolminkertaistava vaikutus audiovisuaalisen teollisuuden kehitykseen, eli se on todella saanut muutoksia aikaan.
MEDIA Plus tuo mukanaan kaksi merkittävää parannusta:
* Varojen keskittäminen MEDIA 1 ja MEDIA 2 -ohjelmien antamien kokemuksien perusteella sinne, missä niitä eniten tarvitaan, eli JAKELUSEKTORILLE, joka on eurooppalaisen audiovisuaalisen teollisuuden todellinen heikko kohta;
* Komissaari REDINGin esittelemät uusien teknologioiden käyttöön liittyvät kokeiluprojektit, joita pidän erittäin positiivisina. Meneillään on todellinen digitaalinen vallankumous, emmekä voi jatkaa "entiseen malliin". Meidän on vastattava haasteeseen, sillä uudet teknologiat ovat kasvun liikkeellepaneva voima. Olen siis hyvin iloinen näiden kokeiluprojektien sisällyttämisestä ohjelmaan yleisellä suostumuksella. Eikö jakelusektoriin keskittyminen sitten ole haitaksi kehitykselle?

Eihän se merkitse kehityspuolen laiminlyömistä. Päinvastoin, se on yhä ohjelman peruspilareita. Itse asiassa jakelusektorin vahvistamisessa ei ole mitään järkeä, elleivät markkinoitavat tuotteet täytä laadulle asetettuja vaatimuksia. Emme kilpaile Hollywoodin kanssa yksinomaan kiintiöissä tai rahassa. Ohjelmien hyvä laatu on ensisijainen edellytys. Laatu ja yleisön odotuksiin vastaaminen.

MEDIA 2 -ohjelmaa vetää neuvoa antava komitea, jonka jäsenistö koostuu eri jäsenmaiden edustajista. Pitäisikö komitean säilyttää nykyinen muotonsa myös MEDIA Plus -ohjelman käynnistyttyä?

Olemme tehneet kaksi ehdotusta:
* Ensinnäkin, että kullakin jäsenmaalla olisi oma edustajansa, millä taattaisiin laaja edustavuus
* Toiseksi, ettei MEDIA-komitea toimisi enää neuvoa antavassa roolissa, vaan että siitä tulisi todellinen hallintaelin. Näin päästäisiin päätäntävallan hajauttamiseen, jota me Euroopan parlamentissa kutsumme "yhteispäätosmenettelyksi". Tällöin parlamentti voisi myös vaatia että tiedotamme sille toiminnastamme, mikä ei ole mahdollista komitean ollessa pelkästään neuvoa antava elin.
Kysymyksessä on entistä laajempi yhteistyö kolmen eurooppalaisen instituution, komission, parlamentin ja neuvoston, välillä sekä entistä suuremman avoimuuden saavuttaminen.
Toistaiseksi komissio on hyväksynyt sen perusperiaatteet. Neuvoston kanssa meneillään olevista neuvotteluista päätellen käy hyvin todennäköisesti niin, että asiassa päädytään käytäntöön, jossa komitea pysyy joidenkin kysymysten suhteen neuvoa antavana elimenä ja joissakin tapauksissa noudatetaan yhteispäätösmenettelyä.
Asiasta on päästy periaateratkaisuun, mistä olen erittäin tyytyväinen.

Miten alan ammattilaiset voitaisiin saada mukaan päätöksentekoprosessiin kansallisten edustajien välityksellä?

Pyrkimyksemme on, että alan asiantuntijat olisivat mahdollisimman laajalti päätöksenteossa mukana. Nämä jäsenmaiden nimeämät asiantuntijat voivat hyvin olla alan ammattilaisia. Se on jäsenmaiden itsensä päätettävissä. Lisäksi alan ammattilaisten asemaa on vahvistettava Media deskien ja paikallistoimistojen avulla, joiden toimenkuvaan kuuluu työskentely kentällä.
Tarvitaan suurempaa avoimuutta parlamenttia kohtaan, mistä myös alan ammattilaiset suuresti hyötyvät...

Komission ehdottama budjetti MEDIA Plus -ohjelmalle on 400 miljoonaa euroa (MEDIA 2:n budjetin ollessa 310 miljoonaa). Mitä mieltä olette kyseisestä budjetista?

Mielestäni se on täysin riittämätön. Kaikki parlamentin poliittiset ryhmät ja kaikki parlamentaariset komiteat (budjettikomiteaa lukuun ottamatta), eli siis vankka enemmistö, ovat sitä mieltä, että budjettia on lisättävä. Tiedämme toki Euroopan Unioniin liittyvistä rahahuolista ja etenkin Balkanin alueen uudelleenrakentamisen aiheuttamista kustannuspaineista. Siksi olemmekin ehdottaneet varsin maltillista budjetin lisäystä: ei 600, 700 tai 800 miljoonaa euroa - jotka nekin olisivat varsin oikeutettuja - vaan paljon vaatimattomampaa summaa (550 miljoonaa euroa), josta kuitenkin pidämme kiinni.
On toki ymmärrettävä, että tietyt jäsenmaat pitävät jopa ehdotettua 400 miljoonan euron budjettia liian korkeana. Koska meidän on noudatettava yksimielisyyden periaatetta, tämä ei tule olemaan helppoa. Mutta me tulemme taistelemaan tämän asian puolesta.

Mitä mieltä olette instituutioiden välisistä yhdyskäytävistä, ja erityisesti yhteyksistä Euroopan investointipankkiin, joita voitaisiin luoda tuotannon saaman tuen kasvattamiseksi?

Eurooppalaiselle elokuvalle myönnettävien varojen lisääminen ei saa olla yksinomaan MEDIA Plus -ohjelman tehtävä. On pyrittävä myös kahteen muuhun tavoitteeseen:
* Ensinnäkin: muiden ohjelmien taloudellisten resurssien verkottaminen. Näillä tarkoitan viidettä - ja pian kuudetta -tutkimuspuiteohjelmaa, Itä-Euroopan tekemää aloitetta jota komissaari REDING pitää hyvin tärkeänä sekä näiden resurssien sisällyttämistä rakennerahastoihin eri Euroopan alueilla. Digitaaliteknologian tarjoamien mahdollisuuksien myötä audiovisuaalinen ala voi näet osaltaan edistää rakenteellista kehitystä. Tähän on olemassa lisävaroja. Otetaanpa esimerkiksi kyber-elokuva. Se tarjoaa mahdollisuuden kasvattaa audiovisuaalista tarjontaa alueilla, joiden tuotantokapasiteetti on vähäisempi. Tässä lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla: paitsi että käytettävissä on lisävaroja, pystymme myös löytämään uusia keinoja edistää eurooppalaisen kulttuurin levittämistä vähäosaisemmille alueille.

* Toinen tavoitteemme on se, että yksityinen riskipääoma pystyttäisiin vihdoin suuntaamaan voimakkaammin audiovisuaalisen teollisuuden suuntaan. Pääomaa tarvitaan lisää. Vetoamme neuvostoon ja komissioon, jotta nämä yhdessä Euroopan investointipankin kanssa näyttäisivät hyvää esimerkkiä laskemalla liikkeelle pääoman, joka siinä tapauksessa voisi olla avoin muille rahoittajille.
Vuonna 1995 neuvosto ei päässyt yhteisymmärrykseen vakuusrahastoja koskevasta projektista. Kyse oli tuolloin julkisista pääomista. Nyt me aiomme toteuttaa tuon samaisen mallin, mutta yksityisillä pääomilla. Vuonna 1999 pelkästään Saksasta sijoitettiin 2 miljardia Saksan markkaa eri rahastoihin - ja myönnettävä on, että kysymyksessä olivat amerikkalaiset rahastot. Ja alan ammattilaiset uskovat summan nousevan 5 miljardiin vuonna 2000.
Näin valtava kasvu on osoitus siitä, että markkinat toimivat jo. Meidän on täällä Euroopassa luotava niille puitteet, jotta tämä "manna" ei katoa kokonaan Amerikkaan.
Tämä on meidän tahtomme, ja olen sen tehnyt neuvostolle selväksi. On välttämätöntä, että MEDIA Plus -ohjelman käyttöönoton yhteydessä näistä eurooppalaisista rahastoista saadaan aikaan ensimmäinen konkreettinen alustava versio - ja niissähän käytetään nimenomaan yksityistä riskipääomaa. Tämän on oltava ensisijainen tavoitteemme, ja siihen neuvoston on tartuttava kiinni.

Kuten MEDIA 2 -ohjelman kohdalla, komissio on ehdottanut myös MEDIA Plus -ohjelman käyttöönotolle kaksi erilaista juridista perustaa, joista toinen liittyy koulutukseen ja toinen kehittämiseen ja jakeluun. Mitä mieltä olette tästä järjestelmästä?

On todellakin niin, että komission tekemä koulutusta koskeva ehdotus perustuu sopimuksen 150. artiklaan (ammatillisesta koulutuksesta), kun taas kehittämistä ja jakelua koskeva ehdotus perustuu artiklaan 157 (teollisuuspolitiikka).
Euroopan parlamentti puolestaan on uudistanut kantaansa, joka lyötiin lukkoon v.1995: Elokuva- ja audiovisuaalisen alan tukeminen ei ole enää pelkkä taloutta ja teollisuutta koskeva kysymys, vaan sillä on merkittävä vaikutuksensa eurooppalaisen kulttuurin monimuotoisuuden säilyttämiseen. Mielestämme tämä kanta on huomioitava juridista perustaa valittaessa. Myös sopimuksen (kulttuuria koskevaa) 151. artiklaa on sovellettava yhtä suuressa määrin kuin artiklaa 157.
Toivon vielä kerran, että Euroopan parlamentin itsepintainen taistelu, jossa ovat mukana kaikki poliittiset ryhmät, johtaa muutokseen tässä asiassa. Haluaisimme ennen Nizzan hallitustenvälistä kokousta saavuttaa kaksi tavoitetta:
* kulttuurin vapauttaminen Euroopan neuvoston yksimielisyyden periaatteesta. Tässä mielessä pidänkin hyvin myönteisenä merkkinä komission ottamaa kantaa sen puolesta, että kulttuurin alalla noudatettaisiin enemmistöperiaatetta. Näin Euroopan parlamentti voi olla mukana myös päätöksenteossa eikä vain neuvoa antavana elimenä;
* audiovisuaalisen sektorin selkeä mainitseminen kulttuuria koskevassa 151. artiklassa.
Näihin tavoitteisiin ei ole helppo päästä, mutta pyrimme niihin realistisuudella. Politiikassa kun tunnetusti vaaditaan sinnikkyyttä.

Eivätkö nuo tekijät voi viivästyttää MEDIA Plus -ohjelman käyttöönottoa?

Olemme yksimielisiä siitä, että MEDIA Plus -ohjelman on käynnistyttävä 1. tammikuuta 2001. Koko menettelyaikataulu on laadittu tätä päämäärää silmälläpitäen. Se on äärimmäisen tärkeä asia alan ammattilaisille, ja olemme siinä mukana. Aiomme tehdä kaikkemme, jotta tämä prosessi ei viivästyisi. Tämän vuoksi olemme keskittyneet - kaikkein tärkeimpien, budjettia ja juridista perustaa koskevien kysymysten vuoksi - askel askeleelta etenemiseen ja realistisiin tavoitteisiin, joiden toivomme Euroopan komission ja neuvoston tuella ja yhteistyöllä toteutuvan syksyn kuluessa. Silloin voimme sanoa, että MEDIA Plus -ohjelma voi käynnistyä suunnitelmien mukaisesti. Tätä me kaikki tahdomme. Mutta taistelematta ei voi päästä eteenpäin.

Nyt kun eletään keskellä digitaalista vallankumousta, millaisena näette Euroopan parlamentin osallisuuden Euroopan audiovisuaalista alaa koskevassa politiikassa?

Audiovisuaalisesta sektorista - kuten on nähtävissä sen kehittymisestä Yhdysvalloissa, mutta myös Euroopassa - tulee yksi tulevien vuosien tärkeimmistä kasvun liikkeellepanevista voimista. Sen sisältämän potentiaalin hyödynnettävyys on siis turvattava kaikin keinoin. Monissa tapauksissa kyse ei ole enää vain kansallisesta tasosta, vaan myös yleiseurooppalaisesta kehityksestä. Euroopan audiovisuaalinen politiikka on - uusien, rajat ylittävien teknologioiden myötä - nyt merkityksellisempää ja tehokkaampaa kuin koskaan aikaisemmin.
Mielestäni nyt on tärkeintä keskittyä markkinoiden avaamiseen - mistä Euroopan parlamentti, komissio ja Lissabonin kokouksen yhteydessä hiljattain myös Euroopan neuvosto ovat tehneet päätöksensä. Lisäksi on kaikin tavoin pyrittävä saattamaan digitaalitekniikka koko audiovisuaalisen sektorin hyödynnettäväksi. Tietenkin on myös varmistettava, ettei eurooppalaisen kulttuurin monimuotoisuus heikkene, vaan päinvastoin vahvistuu uusien teknologioiden avaamien uusien mahdollisuuksien myötä.
Meidän on nähtävä kielellinen moninaisuutemme etuna, ei esteenä. Toinen Euroopan audiovisuaaliseen politiikkaan liittyvä tärkeä periaate lienee eri säännösten laatiminen sekä sisältöä että tuotantokoneistoa silmälläpitäen. Näistä lähtökohdista katsottuna, ja mikäli Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston - nimenomaan Lissabonin huippukokouksen yhteydessä - tekemät päätökset pannaan täytäntöön, Euroopalla on kaikki mahdollisuudet tehdä hyvä vaikutus Yhdysvaltoihin ja muuhun maailmaan nähden. Mutta nämä mahdollisuudet on myös käytettävä hyväksi ja huolehdittava siitä, etteivät päätökset jää pelkiksi kuolleiksi kirjaimiksi.

Tulin tähän tehtävään audiovisuaalisen politiikan piiristä. Olen ollut pitkään kansanedustajana Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa ja olen nähnyt, kuinka osavaltioiden mediapolitiikka suuntautuu yhä suuremmassa määrin kohti Eurooppaa. Mielestäni erityisen tärkeää ja positiivista on se, että maassamme hyödynnetään teollisuuden tarjoamia mahdollisuuksia kehittäen samalla kulttuurillisia sisältöjämme. Ovathan juuri sisällöt meidän valttejamme maailmanmarkkinoilla.

Toivon vain, että suunnattoman markkinalobbauksen vastapainoksi vahvistetaan myös kulttuurillista lobbausta ja saavutetaan tasapaino näiden kahden välillä.

Haastattelu tehtiin Strasbourgissa 6. heinäkuuta, 2000.

Lisätietoja saa Media deskistä:
Kerstin Degerman
etunimi.sukunimi@ses.fi
puh 09-6220 3013
Fax 09-6220 3070

Takaisin ajankohtaisten pääsivulle