|   Yleistä
|   Media-tuet
|   Uutisia
|   Kurssit
|   Foorumit
|   Results
|   Yhteystiedot
|   Linkit
|   Svenska
|   English
 

AJANKOHTAISTA

8.4.2002

Euroopan unionin koulutuksen ja kulttuurin komissaarin, Viviane REDINGIN puhe Brysselissä 21.3.2002 European Voice-konferenssissa aiheesta "Televisio ilman rajoja".

Aloitan kertomalla hiukan "Televisio ilman rajoja" -direktiivin arvioinnin taustoista. Arviointityö on tarkoitus saattaa päätökseen tämän vuoden loppuun mennessä. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tähän asiaan liittyisi vaikea mutta samalla hyvin tärkeä kysymys. Se on vaikea sen takia, että on kaikkea muuta kuin helppoa ennustaa, miten audiovisuaalinen sektori tulee kehittymään tulevien vuosien aikana. Ja kysyttäessä, miksi se sitten on tärkeää, lähtökohtana on oltava, että kaikissa Euroopan maissa vapaasti lähetettävät, usein mainoksin rahoitetut televisio-ohjelmat ovat edelleen informaation ja demokraattisen vuoropuhelun pääasiallinen lähde ja ratkaiseva tekijä kulttuuristen ja sosiaalisten arvojen muodostumisessa.

Informaatio, demokraattinen vuoropuhelu sekä kulttuuriset ja sosiaaliset arvot. Nämä sanat paljastavat televisiolähetysten tärkeän aseman meidän yhteiskunnissamme. Kyseessä ei ole mikä tahansa toimiala. Komissio on aina ottanut tämän seikan huomioon. Haluaisin tässä yhteydessä lainata toista asiakirjaa, tällä kertaa viestintään liittyen, joka otettiin käyttöön joulukuussa 1999 ja joka viitoitti Prodin komission tietä audiovisuaalisen politiikan ohjeistuksen ja periaatteiden määrityksessä.

"Audiovisuaalinen media on keskeisessä roolissa modernien demokraattisten yhteiskuntien toimivuuden kannalta. Ilman informaation vapaata virtaamista tällaiset yhteiskunnat eivät voi toimia. Lisäksi audiovisuaalinen media on ratkaisevassa roolissa sosiaalisten arvojen kehittymisessä ja lähettämisessä. Tämä ei johdu ainoastaan siitä, että audiovisuaalinen media vaikuttaa suurelta osalta siihen, mitkä faktat ja mitkä kuvat me kohtaamme maailmasta, vaan myös, koska se tarjoaa konsepteja ja kategorioita - poliittisia, sosiaalisia, etnisiä, maantieteellisiä, psykologisia ja niin edelleen - joita me käytämme tehdäksemme nuo faktat ja kuvat ymmärrettäviksi. Niinpä audiovisuaalinen media auttaa meitä määrittelemään, ei ainoastaan sen mitä me maailmasta oikein näemme, vaan myös miten me sen näemme."

Lainaus oli melkoisen pitkä, mutta halusin painottaa, että kyseessä on tärkeitä yleisen mielenkiinnon kohteena olevia asioita. Nämä toimialan erikoispiirteet ovat syy siihen, miksi sektorille laaditut säädökset eivät ole luonteeltaan puhtaasti taloudellisia. Ja ennen kaikkea se on toimiala, jossa säädösten tulisi ottaa huomioon kyseessä olevien toimintojen painopiste. Meidän säännösperiaatteitamme ei saa ohjata marginaalissa tapahtuva evoluutio, tai edes vallankumous. Meidän on pidettävä mielessä, että teknologinen kehitys mahdollistaa uudet kehityssuunnat markkinoilla, mutta ei automaattisesti johda niihin.

Esimerkkinä voidaan mainita, että teknologisten edistysaskeleiden, kuten PVR:n (Personal Video Recorder), on väitetty johtavan mainoksilla rahoitetun television kuolemaan. Televisiosta tulisi näin ollen pelkkä tilausperiaatteella toimiva maksu-TV ja vapaasti lähetettävän television tarjonta kutistuisi niin, että jäljelle jäisivät vain valtiollisin varoin rahoitettavat lähetykset.

Tämä tulkintavaihtoehto tuo mieleen tiettyjä kysymyksiä. Miksi muuten rationaaliset kuluttajat jättävät kotiensa mukavuuden ja matkaavat jonnekin istuakseen suuressa, pimeässä huoneessa ja katsoakseen elokuvaa yhdessä vieraiden ihmisten kanssa, vaikka he voisivat jäädä kotiin ja katsoa elokuvaa siellä, vain murto-osalla kustannuksista? Kuitenkin juuri näin menettelevien ihmisten määrä on lisääntynyt merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Vuonna 2000 myytiin 850 miljoonaa elokuvalippua Euroopassa ja 1,420 miljardia lippua Yhdysvalloissa. Ja tämä kaikki huolimatta siitä, että saman vuosikymmenen aikana samat kuluttajat käyttivät hyväkseen kaapelikanavien ja satelliittitelevision palveluja, hankkivat digitaalisia laitteistoja, omistivat yhä enemmän videonauhureita ja juuri nyt, todella hämmästyttävissä määrin, hankkivat DVD-nauhureita. Ja mikä tekee heidän käytöksestään vieläkin eriskummallisempaa on se, että nämä kuluttajat eivät ainoastaan ole valmiit jättämään kalliit laitteensa ja televisionsa kotiin lähteäkseen istumaan pimeään huoneeseen muukalaislauman kanssa, mutta he ovat jopa valmiit katselemaan mainoksia suunnilleen 20 minuutin ajan ennen kuin pimeässä huoneessa esitettävä elokuva edes alkaa. Tekevätkö he näin sen takia, että he eivät malta odottaa elokuvan ilmestymistä toisessa formaatissa? Vai onko elokuvissa käymisessä tiettyä taikaa ja viehätysvoimaa, joka yhä vetoaa ihmisiin? Ehkäpä jotkut heistä jopa nauttivat mainosten katselemisesta?

Teknologia yksinään ei päätä markkinoiden kehitystä. Kaikkein tärkein tekijä on inhimillinen käyttäytyminen, joka voi olla sangen arvaamatonta. Itse asiassa, jos ajattelemme teknologian mukanaan tuomia muutoksia viimeisten 20 vuoden ajalta, vapaasti lähetettävän television pitäisi olla jo melkoisen pahassa jamassa. Mutta yhä edelleen se on hallitseva media. Kun "Televisio ilman rajoja" ensin otettiin käyttöön vuonna 1989, Euroopassa oli vain 47 televisiokanavaa. Tällä hetkellä kanavia on yli 1500. Tästä huolimatta 50 kanavaa pitää otteessaan kolmea neljäsosaa koko yleisöstä.

Toinen tärkeä vaikuttava tekijä on vallitseva taloudellinen tilanne. Yleisesti ottaen viime vuoden aikana on talous hidastunut meidän kaikkien tuntemista syistä. Erityisesti media-alalla on nyt aikaisempaa vähemmän resursseja sijoittaa uusien palvelujen kehittämiseen. Televiestintäoperaattorit joutuvat kamppailemaan - muiden asioiden lisäksi - kolmannen sukupolven mobiiliverkkojen rakentamisen kanssa ja he ovat siirtymässä kapeakaistayhteyksistä laajakaistayhteyksiin. Mainostuloilla rahoitettavilla kanavilla on pulaa rahasta, koska tulot ovat pudonneet dramaattisesti - minulle on usein sanottu, että tuo lasku on 30 prosentin luokkaa.

Tätä tilannetta vasten meidän on nyt arvioitava "Televisio ilman rajoja" -direktiiviä. Direktiivin viimeisin päivitys on vuodelta 1997. Jäsenvaltioilla oli vuoden 1998 loppuun asti aikaa saattaa uusi direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Toisin sanoen direktiivi on ollut voimassa kolmen vuoden ajan. Tämänhetkinen arviointi, jonka sääntömääräinen valmistumisaika on 31. joulukuuta 2002, onkin ensimmäinen uudesta direktiivistä tehty perusteellinen arviointi.

Kuinka pitkälle olemme päässeet? Haluaisin ensin kerrata direktiivin pääkohdat. Audiovisuaaliseen sektoriin kohdistuvien säännösten pääasiallinen tehtävä on suojella tiettyjä yleisen mielenkiinnon kohteina olevia asioita kuten:

- monimuotoisuus - kulttuurinen ja kielellinen moninaisuus - oikeus vastineeseen - kuluttajansuoja - alaikäisten suojelu

Säännösten täytyy olla oikein mitoitettuja. Vapaassa yhteiskunnassa ratkaisevan tärkeässä osassa olevan sananvapauden varmistamiseksi määräysvallan käytön täytyy olla luonteeltaan sellaista, että nämä yleisen intressin tavoitteet saavutetaan minimaalisella säännöstelyllä.

Direktiivi sisältää lausekkeita, joiden tarkoituksena on varmistaa, että juuri mainitsemani tärkeät yleisen intressin tavoitteet otetaan huomioon. Näin ollen harmonisointi, joka on tarpeellista sen varmistamiseksi, että vapaus tuottaa ja vastaanottaa eri televisiolähetyksiä Euroopan Unionissa säilyy edelleen, tulee pitää minimitasolla. Tämä on direktiivin päätavoite. Itse asiassa Euroopan yhteisön perustamissopimus ei sano mitään sellaisista asioista kuin esimerkiksi median monimuotoisuus tai alaikäisten suojeleminen. Kuluttajasuojan ja kulttuurisen moninaisuuden osalta yhteisön kompetenssi on rajoittunut. Mutta vapaus tuottaa palveluja on yksi neljästä perustavasta vapaudesta, jotka on kirjattu sopimukseen. Kuitenkin on tarpeellista yhteisen markkina-alueen toimivuuden kannalta, että kansalliset säädökset näiden elintärkeiden yleisen intressin tavoitteiden osalta harmonisoidaan edes minimitason mukaan. Tämä on "Televisio ilman rajoja" -direktiivin takana oleva logiikka ja tarkoitus. Ilman tätä direktiiviä eurooppalaiset televisiokanavat joutuisivat kohtaamaan paljon monimutkaisemman säädösympäristön ja niiden liiketoimet vaikeutuisivat huomattavasti, ja tämä taas johtaisi paljon kapeampaan tarjontaan Euroopan suurelle yleisölle.

Toisin sanoen, jotta on mahdollista sallia yhdestä jäsenvaltiosta tapahtuvat lähetykset toiseen jäsenvaltioon, meidän on tarpeen harmonisoida tiettyjä kansallisia säädöksiä. Direktiivi ei näin ollen ole instrumentti, jonka tarkoituksena on rajoittaa televisiokanavien vapautta: se on instrumentti, joka takaa televisiolähetyksille perustavaa laatua olevan vapauden. Tämä mielessä pitäen voidaan todeta, että komissio ei suhtaudu kevyesti tähän arviointityöhön.

Kolme isoa tutkimusta on käynnistetty. Yksi tutkimus on vielä kesken ja kahdesta muusta saadut tiedot ovat parhaillaan analysoitavana. Näissä tutkimuksissa selvitettiin toimialan teknologista kehitystä, markkinoiden suuntauksia, uusia mainontatekniikoita ja tutkittiin, mikä vaikutus on ollut toimenpiteillä, joilla on pyritty edistämään eurooppalaisten teosten jakelua ja tuotantoa. Nämä tutkimukset eivät ole mitään norsunluutornissa syntyneitä mietintöjä, vaan ne on tehty yhteistyössä toimialan ammattilaisten kanssa, erityisesti käyttämällä hyväksi julkisten kuulemistilaisuuksien organisaatiota.

Paralleelitasolla olen itse ollut tarkkaavaisesti kuuntelevana osapuolena useissa kahdenkeskisissä tapaamisissa, joissa sektorin eri toimijat - elokuvaohjaajista multimediayhtiöiden johtajiin ja satelliittitelevision ammattilaisiin - ovat tuoneet esille mielipiteitään. Olen keskustellut eurooppalaisten parlamentaarikkojen kanssa. En ole kuitenkaan vielä kuullut jäsenvaltioiden ministerien näkemyksiä. Tulen tekemään tämän Espanjan puheenjohtajuuden alaisessa ministerineuvoston kokouksessa 23. toukokuuta.

Käyn seuraavaksi läpi ne kolme vaihtoehtoa, jotka ovat minulle avoinna täydelle komissiolle tehtävän esityksen perustaksi vuoden 2002 lopussa:

- esitä radikaalin muutoksen tekemistä direktiiviin välittömästi, - esitä "hienosäätöä" nykyiseen direktiiviin, - perusta työohjelma, jonka tehtävänä on valmistella esitys myöhemmällä ajankohdalla

Mikä hyvänsä vaihtoehdoista sitten pannaankaan toimeen, komissio tulee tietysti täyttämään sääntömääräisen velvollisuutensa raportoida direktiivin implementaatiosta sen käyttöönotosta lähtien.

Te kysytte minulta, mikä on se tendenssi, jonka olen havainnut näiden tähänastisten konsultaatioiden ja analyysien valossa. Tässä kohtaa voin vastata lyhyesti. Vaikkakin voin sanoa, että monet konsultoimani vaikuttajat ovat yhtä mieltä siitä, että varsin läheisessä tulevaisuudessa direktiivi tulee tarvitsemaan radikaalia muutosta, en kuitenkaan voi sanoa - tässä tilanteessa - että olisi syntynyt riittävä konsensus konseptista, jonka avulla muutokset voitaisiin viedä läpi. On totta, että tietyt trendit teknologian ja markkinoiden suhteen ovat tulossa esiin, mutta vain harvat tähän asti konsultoimistani ihmisistä ovat olleet valmiit varmuudella ennustamaan, minkälainen muutos on odotettavissa. Voin myös sanoa, että useimmat kuulemani vaikuttajat vastustavat vaihtoehtoa, jonka mukaan aloitettaisiin muutosprosessi hienosäätöä varten. Toisaalta on otettava huomioon, että näkemykset siitä, mihin osa-alueisiin nämä toimenpiteet pitäisi kohdistaa, eroavat suuresti, ja tähän asti mitään konsensusta ei ole syntynyt. Toisaalta nykyisten säännösten potentiaalisia tulkintamahdollisuuksia ei ole vielä laitettu todelliseen testiin.

Minun mielipiteeni tänään - ja painotan sanaa "tänään" koska konsultaatioprosessi ei ole vielä läheskään ohitse - on, että kolmas vaihtoehto on se vaihtoehto, jonka vaikuttajien enemmistö näkisi kaikkein käytännöllisimpänä ja tehokkaimpana lähestymistapana. Se on todellakin linjassa myös oman näkemykseni kanssa, jonka mukaan meidän on saatava aikaan vahva konsepti, jotta direktiiviin voidaan tehdä mahdollisesti hyvin radikaali muutos ja jolla on hyvät mahdollisuudet tulla hyväksytyksi markkinavaikuttajien enemmistön, Euroopan parlamentin ja ministerineuvoston taholta.

Tämän konseptin on mentävä pitemmälle kuin pelkkä "televisio ilman rajoja". Sitä ei voi myöskään nähdä eristettynä kokonaisuutena suhteessa siihen olennaisesti liittyvistä asioista kuten itsemääräämisoikeus, Euroopan Yhteisön toimialan kehittämisen tukimekanismit kuten MEDIA PLUS -ohjelma ja direktiivit kaapeli- ja satelliittitekijänoikeudesta ja elektronisesta kaupankäynnistä. Hyvin moninaiset seikat on otettava huomioon tällaisen konseptin rakennustyössä.

Laajentumisprosessi - uusien jäsenvaltioiden täytyy myös olla osa konsensusta - ja lisäksi palvelusektorin tulevat GATS-neuvottelut ovat myös tärkeitä, harkintaa vaativia asioita.

Lopuksi haluan sanoa, että tämä konferenssi osuu tämän nimenomaisen politiikan tärkeään kehitysvaiheeseen. "Televisio ilman rajoja" on, minun mielestäni, kulmakivi eurooppalaista audiovisuaalista ympäristöä rakennettaessa. Olen maininnut sen ilmeisen paradoksin, joka meidän on kohdattava yleisestä poliittisesta linjasta puhuttaessa: 47 kanavaa vuonna 1989, yli 1500 kanavaa nyt, mutta tästä huolimatta viitisenkymmentä televisiokanavaa hallitsee kolmea neljäsosaa yleisöstä. Komission tehtävä ei ole arvioida, onko kyseessä hyvä vai paha asia. Se on yksinkertaisesti tosiasia. Käännös: Broadcast text

Lisätietoja saa Media deskistä:
Kerstin Degerman
etunimi.sukunimi@ses.fi
puh 09-6220 3013
fax 09-6220 3070

Takaisin Ajankohtaisten pääsivulleTakaisin ajankohtaisten pääsivulle